Tehoa palkokasveista: miten viljelijät voivat vastata kuluttajien kasvavaan palkokasvien nälkään
Vihreät Le Puy -linssit, kreikkalaiset Santorini-härkäpavut – palkokasvit ovat trendikkäitä Euroopassa, hyvästä syystä. Terveyteen, ilmastonmuutokseen, luonnonvarojen suojeluun ja eläinten hyvinvointiin liittyvät huolenaiheet kasvattavat kasviproteiinien kysyntää lihan vaihtoehtona. Palkoviljat, joihin kuuluvat soijapavut, ja sellaiset palkokasvit kuin herneet, härkäpavut, linssit ja kikherneet, ovat keskeinen ihmisravinnoksi tarkoitettu kasviproteiinin lähde. EU:ssa nämä markkinat ovat kooltaan kuitenkin pienet muihin alueisiin verrattuna. EU:n rahoittamassa hankkeessa LEGVALUE (Fostering sustainable legume-based farming systems and agri-feed and food chains in the EU) autetaan viljelijöitä hyödyntämään kattavasti tätä suuntausta kokoamalla tietoa, jota tarvitaan näihin uusiin mahdollisuuksiin tarttumiseksi. Hankkeessa tarjotaan viljelijöille mahdollisuus tehdä tietoon perustuvia päätöksiä siitä, kannattaako omalla maatilalla ottaa palkokasveja viljelyyn ja miten se tehdään. ”Me jaamme tietämystä ja taitotietoa palkokasvien tuotannon ja käytön kehittämisen edistämiseksi Euroopassa,” selittää Frédéric Muel, tutkimuspäällikkö Terres Inoviassa, joka on hanketta koordinoinut maatalousinstituutti. ”Keskeinen tavoitteemme on auttaa viljelijöitä tekemään palkokasveista kannattavia viljelyjärjestelmässään.”
Paikallisia makuja
Hankkeeseen koottiin monenlaisia sidosryhmiä, sillä tarkoituksena oli saada aikaan kokonaisvaltainen kuva, joka kattaa kaikki viljelijöiden kannalta merkitykselliset näkökohdat. Tähän kuuluu ymmärrys siitä, missä palkokasveja on parasta kasvattaa, mitkä ympäristövaikutukset on otettava huomioon ja mitä laatuvaatimuksia on olemassa, sekä tieto arvoketjuista, hinnanmääritysmekanismeista ja markkinoiden kehityskuluista. Pohdittavana on kolme eri tasoa: miten palkokasvit otetaan mukaan viljelyjärjestelmään, miten arvoketju organisoidaan ja miten uusi tuote sijoitetaan markkinoille. ”Hyvä edistävä tekijä tänä päivänä on se, että kuluttajat kysyvät enemmän paikallisia elintarvikkeita. Tämä voi auttaa meitä organisoimaan arvoketjun paikallistasolla, mikä on viljelijöille kannattavampaa”, Muel toteaa. Palkoviljojen markkinahinnat ovat usein sidoksissa rehumarkkinoihin, missä voittomarginaalit ovat pienemmät. Yksi tähän liittyvä konkreettinen suositus viljelijöille on neuvotella hinta sopimuksessa ennen kylvöä: ”Meidän on pyrittävä lisäarvon oikeudenmukaiseen jakamiseen koko arvoketjussa.”
Tukea päätöksentekoon
Yksi LEGVALUE-hankkeen keskeisistä tuotoksista on päätöksentekoa tukevan järjestelmän prototyyppi, joka on tarkoitus lanseerata Ranskassa ensi vuonna. Viljelijät voivat saada räätälöityjä suosituksia viljelyjärjestelmälleen ihanteellisista palkokasvilajeista syöttämällä järjestelmään tietoja paikallisista maantieteellisistä olosuhteistaan. Järjestelmän saa käyttöön LEGVALUE-verkkosivuston kautta, ja sitä päivitetään jatkuvasti lisätiedoilla, tarkoituksena laajentaa se muihin Euroopan maihin. Haastavinta hankkeessa on ollut kattavan tietokannan kehittäminen. Tietokannassa määritetään hyödyt, joita tilatasolla on mahdollista saavuttaa erityyppisten palkokasvien avulla. ”Me vertailemme eri viljelykasvien arvoa tilatasolla edelleen vain voittomarginaalin perusteella. Palkokasvit voivat kuitenkin auttaa kasvattamaan myös seuraavan viljelykasvin satoa”, Muel kertoo. Käytettävissä olevan tutkimuksen ja datan puutteen vuoksi tämä analyysi on vielä kesken. Tiimi työskentelee tällä hetkellä muiden kumppanien kanssa luodakseen eurooppalaisen palkokasvi-innovointiverkoston, jossa hyödynnetään LEGVALUE-hankkeen tuloksia ja helpotetaan alan tietämyksen jakamista. Hankkeessa annetaan myös toimintapoliittisia suosituksia kestävämpien elintarvikejärjestelmien kehittämisen edistämiseksi Euroopassa.
Keywords
LEGVALUE, kasviproteiini, palkokasvit, linssit, kikherneet, soijapavut, viljelijät, päätöksenteon tuki, arvoketju, markkinat, kannattavuus
