Ajattele paikallisesti, toimi globaalisti: voiko kansalaisten osallistuminen ratkaista yhteiskunnallisia ongelmia suuressa mittakaavassa?
Kun yritykset, korkeakoulut, päättäjät ja kansalaiset kokoontuvat tekemään yhteistyötä hankkeen tai innovaation parissa, he harjoittavat niin sanottua yhteiskehittämistä. Menettely on ollut jo pitkään käytössä yritysmaailmassa, etenkin kuluttajasuhteissa, ja EU pitää yhä useammin yhteiskehittämistä mahdollisena välineenä innovaation ohjaamiseen yhteisen hyvän tueksi. Oletuksena kuitenkin on, että yhteiskehityksellä syntyneitä ratkaisuja olisi laajennettava suurempaan mittakaavaan, jotta niiden vaikutukset yltäisivät laajalle. ”Ensimmäisenä yhteiskehittämisen laajentamisesta tulee mieleen, että vaarana on lapsen heittäminen pesuveden mukana”, sanoo Sebastian Pfotenhauer, joka toimii professorina Münchenin teknillisessä yliopistossa. ”Mittakaavan laajentamisessa vaarana voi olla tärkeimmän saadun arvon menettäminen – kyky kohdistaa toiminta paikallisesti tärkeisiin tarpeisiin ja huolenaiheisiin sekä innovaatioiden parempi nivoutuminen yhteiskuntaan.” EU:n rahoittaman SCALINGS-hankkeen (Scaling up Co-creation: Avenues and Limits for Integrating Society in Science and Innovation) tuella Pfotenhauer tiimeineen yrittää selvittää, onko yhteiskehittämisen skaalaus toivottavaa – tai edes mahdollista – ja missä tilanteissa. ”Halusimme nähdä, kuinka pitkälle yhteiskehittämistä voidaan skaalata eri paikkoihin ja alueille, ja mitkä rajat ovat”, hän sanoo.
Silmiä avaavia löytöjä
Hankkeessa tehtiin vertailututkimus yhteiskehityksen toteutuksista 10 maassa. Tutkimuksessa tutkittiin kolmea valtavirran yhteiskehityksen välinettä, eli eläviä laboratorioita, innovaatioiden julkista hankintaa sekä yhteiskehitystiloja, joita käytetään erilaisilla tekniikan toimialoilla. ”Yhteiskehitys näyttäytyy hyvin erilaisena eri alueilla ja käyttökohteissa”, Münchenin teknillisen yliopiston tutkija Carlos Cuevas Garcia sanoo. Hän lisää, että se voi olla sekä osallistavaa että poissulkevaa. ”Usein yhteiskehitystä pidetään ihmisiä yhdistävänä prosessina, mutta se voi myös paljastaa merkittäviä valtasuhteiden epäsymmetrioita ja epätasa-arvoa tai jopa korostaa niitä”, Cuevas Garcia huomauttaa. ”Skaalattavuus edellyttää, että hankkeen on huomioitava yhteiskehittämisen poliittinen ulottuvuus, ja se on toteutettava sekä huolellisesti että refleksiivisesti.” Toinen merkittävä havainto oli suuri yhteiskehittämisen asiantuntemuksen ja vuoropuhelun tarve. ”Monet tekniset yhteisöt hyödyntävät jo säännöllisesti yhteiskehittämisen malleja”, Pfotenhauer lisää. ”Niin tehdessään ne kuitenkin törmäävät usein samanlaisiin kysymyksiin ja haasteisiin.” Pfotenhauerin mukaan yleisimpiä kysymyksiä ovat: Kenen pitäisi olla mukana ja milloin? Miten vaatimukset muuttuvat, kun siirrytään kohteesta toiseen? Miten näitä yhteisöjä voidaan tukea vielä yksittäisten hankkeiden päätyttyäkin? Kuinka suuri osa yhteiskehittämisen prosessista voidaan itse asiassa standardisoida politiikan välineillä? Millainen EU:n roolin pitäisi olla?
Vastuullisen yhteiskehityksen etenemissuunnitelma
Näihin kysymyksiin vastaamiseksi hankkeessa hyödynnettiin kaikkia sen löydöksiä ja parhaita käytäntöjä. Niiden perusteella laadittiin etenemissuunnitelma vastuullisten yhteiskehityshankkeiden täytäntöönpanoon. ”Tämä työkalu antaa järjestäjille ja päättäjille suosituksia, joilla yhteiskehittämisen toimia voidaan ohjata kohti toivottavampia, kestävämpiä ja vaikuttavampia tuloksia”, Pfotenhauer toteaa. ”Odotamme, että tästä työkalusta tulee säännöllisesti käytettävä resurssi päätöksenteossa, tutkimuksen rahoituksessa ja kaikissa yhteiskehitykseen liittyvissä aiheissa.” Etenemissuunnitelma sekä SCALINGS-hankkeen muut tulokset ja opetusresurssit ovat jo merkittävässä osassa BoostEuroTeQ-hankkeessa. Se on EU:n rahoittama hanke, jossa keskitytään tulevaisuuden insinöörikoulutuksen tehostamiseen.
Keywords
SCALINGS, yhteiskehitys, skaalattu, skaalattava, innovaatio, elävät laboratoriot, julkinen hankinta, BoostEuroTeQ