Euroopalla on monia mahdollisia agroekologisia tulevaisuudenkuvia
Suurimman osan historiaansa maatalous on ollut paikallista toimintaa, jossa maanviljelijät tuottavat riittävästi ruokaa omalle perheelleen tai kyläyhteisölle. Teollistumisen, kaupungistumisen ja väestönkasvun kiihtymisen myötä maanviljelyä on jatkuvasti tehostettu. Siten on saavutettu pienemmät kustannukset ja suurempi tuotanto, mutta hyödyt on usein saatu ympäristön kustannuksella. Maailma taistelee ilmastonmuutoksen vaikutuksia vastaan, ja maanviljelyjärjestelmäämme on kiireesti tasapainotettava oikealla kestävyyden ja tuottavuuden yhdistelmällä. ”Tämän vuoksi agroekologisten lähestymistapojen soveltamista on ehdottomasti lisättävä, jotta voidaan varmistaa tulevaisuuden kestävä elintarviketuotanto”, sanoo Gerald Schwarz, tutkija Thünen Institute of Farm Economics -instituutista. Tasapainon löytämisessä auttaa EU:n rahoittama UNISECO (Understanding and improving the sustainability of agro-ecological farming systems in the EU) -hanke. ”Tavoitteenamme oli vahvistaa Euroopan maanviljelyjärjestelmien kestävyyttä kehittämällä yhdessä parempia strategioita ja kannustimia agroekologiseen viljelyyn siirtymiseksi”, kertoo hanketta koordinoinut Schwarz. Agroekologiassa sovelletaan ekologisia käsitteitä maanviljelyyn. Erityisesti siinä pyritään edistämään sellaista maanviljelyä, joka auttaa lieventämään ilmastonmuutoksen vaikutuksia, vähentää maatalouden vaikutusta eläimiin ja luontoon sekä antaa maanviljelijöille ja yhteisöille mahdollisuuksia hyötyä kestävästä kehityksestä.
Ratkaisujen sovittaminen paikallisiin tarpeisiin
Schwarzin mukaan hankkeen pääasiallinen tavoite oli määrittää valikoima toimenpiteitä ja politiikkoja, joiden tuella siirtyminen agroekologiaan tulisi mahdolliseksi. ”Halusimme osoittaa konkreettisesti, miten maanviljely voi auttaa Eurooppaa ratkaisemaan ilmastonmuutoksesta ja luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä aiheutuvia haasteita sekä samalla mahdollistaa kestävän ruoantuotannon ja pitää maaseutuyhteisöt elinvoimaisina”, hän toteaa. Tätä tarkoitusta varten tutkijat suorittivat tapaustutkimuksia 15:ssä Euroopan maassa, joissa jokaisessa oli erilaiset sosioekonomiset, ympäristölliset ja kulttuurilliset olosuhteet. Tutkimuksissa myös selvitettiin, miten agroekologisten käytäntöjen suuren mittakaavan täytäntöönpano vaikuttaisi niin paikallisten maatilojen talouteen kuin koko Euroopankin elintarvikejärjestelmään. UNISECO-hankkeessa todettiin, että kestävän kehityksen mukaiseen maanviljelyyn siirtymisessä ei ole yhtä kaikille sopivaa ratkaisua. Sen sijaan agroekologiset ratkaisut toimivat parhaiten paikallisiin tarpeisiin sovitettuina. ”Tutkimuksissamme todettiin, että Euroopalla on monia mahdollisia agroekologisia tulevaisuudenkuvia. Kun niihin yhdistetään laajemmat elintarvikejärjestelmän muutokset, elintarviketurvamme ei vaarannu”, Schwarz lisää. Hanke myös osoitti, miten agroekologia voi hyödyttää ympäristöä esimerkiksi lisäämällä lajien ja elinalueiden monimuotoisuutta. ”Agroekologia voi auttaa hillitsemään ilmastonmuutosta ja parantaa kykyämme mukautua sen vaikutuksiin edistämällä esimerkiksi humuksen muodostumista ja hiilen sitoutumista puiden biomassaan”, Schwarz kertoo.
Maaseutuyhteisöjen pitäminen elinvoimaisina
Agroekologian ympäristöetujen osoittamisen lisäksi hankkeessa pyrittiin jakamaan tietoja kestävän maanviljelyn tuomista taloudellisista mahdollisuuksista tieteen, yhteiskunnan ja politiikan välisellä vuoropuhelulla. ”Jos agroekologian halutaan menestyvän, meidän on lisättävä paikallisten toimijoiden kapasiteettia”, sanoo Schwarz. ”Vaikka maanviljelijä onkin kaiken ytimessä, mukaan on otettava myös maanomistajat ja muut paikallisten yhteisöjen ja arvoketjujen toimijat.” Tässä yhteydessä hankkeessa korostettiin maanviljelijöiden välistä yhteistyötä eri aihealueilla, esimerkiksi yhteisen varastoinnin, jalostuksen ja markkinoinnin saralla. Hankkeessa myös löydettiin yhteisön tasolta arvoketjuja, jotka yhdistivät maanviljelijät paikallisiin ravintoloihin, kouluihin ja jälleenmyyjiin. ”Kun viljelijöillä on ’oma lehmä ojassa’, heillä on suora yhteys viljelyjärjestelmien menestykseen”, Schwarz lisää. ”He myös pystyvät hyötymään siitä enemmän, joten heillä on syy varmistaa, että agroekologiset järjestelmät voivat kasvaa julkisen tuen rajallisuudesta huolimatta.” Vaikka itse hanke on jo päättynyt, maanviljelijät ja muut sidosryhmät voivat edelleen hyödyntää UNISECOn tuottamaa tietoutta Agro-ekologisen osaamiskeskuksen kautta.
Keywords
UNISECO, agroekologia, kestävä kehitys, kestävä maanviljely, maanviljelijät, maaseutuyhteisöt, maatalous, ilmastonmuutos, elintarviketuotanto, luonnon monimuotoisuus